Suomen hallituksen mahdollistettua mobiililaitteiden käytön kieltämisen koko koulupäivän ajaksi syksyllä 2025 olen määrätietoisesti ajanut tämän mahdollisuuden hyödyntämistä myös Hämeenkyrössä. Viime joulukuussa kirjoitimme kansanedustaja Lotta Hamarin (sd.) kanssa paikallislehti UutisOivaan mielipidekirjoituksen otsikolla Turvallinen digiarki tehdään yhdessä, ja tämän vuoden maaliskuussa teimme valtuustokollegoideni Krista Silmun (kd.) ja Mira Cardin (vihr.) kanssa valtuustoaloitteen mobiilivapaasta peruskoulusta.

Näin uuden kouluvuoden käynnistyttyä on jälleen hyvä aika jatkaa keskustelua aiheesta, sillä vaikka muualta Suomesta kantautuu jatkuvasti positiivisia uutisia kännykkäkiellosta ja yhä useammat koulut ovat kieltäneet mobiililaitteiden käytön koko koulupäivän ajaksi, Hämeenkyrössä kännykän käyttöä ei ole vieläkään saatu yläkoulun osalta kuriin.

Useat eri tutkimukset ovat jo pitkään osoittaneet mobiililaitteiden – erityisesti sosiaalisen median – käytön negatiiviset vaikutukset lasten ja nuorten kehitykseen. Älypuhelimen ja muiden mobiililaitteiden runsaan käytön on havaittu heikentävän erityisesti keskittymiskykyä, itsesäätelyä, tylsyyden sietokykyä ja unen laatua sekä kuormittavan aivoja tavalla, joka voi johtaa riippuvuuskäyttäytymiseen tai pahimmassa tapauksessa fyysisiin aivokuoren rakennemuutoksiin. Samalla erityisesti sosiaalinen media korvaa lasten ja nuorten kasvokkaista vuorovaikutusta, mikä vaikuttaa negatiivisesti sosiaalisten taitojen ja tunteiden tunnistamisen kehittymiseen.

Tutkimustiedon valossa ei olekaan tullut yllätyksenä, että kännykkäkiellon käyttöön ottaneista kouluista on kuulunut lähes pelkästään positiivisia uutisia. Oppituntien työrauha on parantunut, oppilaiden välinen sosiaalinen kanssakäyminen ja kasvokkainen vuorovaikutus ovat lisääntyneet, koulukiusaaminen on vähentynyt, yhteisöllisyys on lisääntynyt ja yleinen ilmapiiri parantunut. Näiden lisäksi positiivisesta kehityksestä on saatu myös konkreettisia, mitattavia tuloksia; oppilaiden oppimistulokset ja arvosanat ovat kohentuneet sekä heidän stressinsä ja mielenterveyden oireilunsa vähentynyt.

Myös oppilaat ovat sopeutuneet muutokseen hyvin. Haastateltuani opettajia useista eri kännykkäkiellon käyttöön ottaneista kouluista palaute on ollut varsin yksituumaista: muutosvastarintaa esiintyi syksyllä parin viikon ajan, mutta tämän jälkeen kritiikki on hiljentynyt ja kännykänkäytöstä määrättyjen kurinpitotoimien määrä pudonnut minimiin.

Näihin taustoihin peilaten ei olekaan ihme, että tänä syksynä yhä useammat koulut ja kunnat ovat ottaneet käyttöön aiempaa tiukemmat mobiililaitelinjaukset. Muun muassa pääkaupunkimme Helsinki laajensi tämän lukuvuoden alusta kännykkäkiellon koskemaan myös välitunteja kaikilla perusopetuksen vuosiluokilla.

Myös valtakunnan korkeimmalta tasolta on otettu asiaan kantaa. Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) totesi syksyn ensimmäisenä koulupäivänä somekanavissaan seuraavasti:

”Eniten keskustelua on herättänyt kännykkäkielto, joka on nyt ollut voimassa vuoden. Sitä voi hyvällä syyllä kutsua menestykseksi. Lapset leikkivät taas, korttipakat on kaivettu esiin ja puhe ja puheensorina ovat palanneet aiemmin niin hiljaisille käytäville.”

Koko peruskoulun kattava kännykkäkielto ei ole rangaistus, vaan palvelus, jolla on merkittäviä etuja lasten ja nuorten kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta. Sen lapsemme ansaitsevat ja sen me olemme heille velkaa.