Suomalaisuus on ollut tärkeä osa identiteettiäni lapsesta saakka ja olen kokenut, että aina kun minulla on mahdollisuus toimia isänmaan hyväksi, teen niin. Olen aina halunnut oppia ja imeä tietoa itseeni ja olen kiitollinen siitä, että Suomi on sen mahdollistanut läpi elämäni. Olen halunnut ja saanut urheilla ja kilpailla Suomen värien puolesta. Olen pitänyt asevelvollisuutta huonosti muotoiltuna terminä, koska minulle maanpuolustus on aina ollut oikeus, ei velvollisuus.

Konkreettisesti Suomi ja suomalaisuus merkitsee itselleni monia asioita. Ensisijaisesti suomalaisuus tarkoittaa meitä suomalaisia; eri heimojen kansaa, jonka voima ei ole koossa tai samankaltaisuudessa, vaan yhtenäisyydessä. Me olemme erilaisia, joskus riitaisiakin, mutta kun tilanne sitä vaatii, me olemme yhtä. Suomi merkitsee minulle myös turvallista arkea, joka ei synny valvonnasta ja kontrollista, vaan vapaudesta ja mahdollisuuksista. Täällä kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, kunhan vain on valmis tekemään sen eteen töitä.

Suomi merkitsee minulle sivistystä: meillä on oma, ainutlaatuinen kielemme ja kulttuurimme. Meistä jokainen osaa lukea, kirjoittaa ja laskea, mutta sen lisäksi meillä on aina ollut myös sydämen sivistystä. Olemme kunnioittaneet toisiamme ja toistemme mielipiteitä, vaikka olisimme asioista eri mieltä. Vain Suomessa on voinut syntyä sanonta ”asiat riitelevät, eivät ihmiset”.

Suomi merkitsee minulle myös ympäristöä ja luontoa. Me olemme metsien ja järvien kansaa, joka on aina elänyt sopusoinnussa ympäristönsä kanssa sitä kuunnellen, kunnioittaen ja kohtuudella hyödyntäen.

Tätä kaikkea myös kokoomuslaisuus on minulle edustanut vuosikymmenten ajan. Kuten Jyrki Katainen Lahden puoluekokouksessa vuonna 2014 totesi: ”Kokoomuslaisen aatteen kivijalkana on käyttää arvojamme koko Suomen kehittämiseen niin, että jokainen voi kokea tämän maan omakseen. Niin, että jokaisella on mahdollisuus tavoitella unelmiaan, kantaen vastuunsa eri elämänvaiheissa yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta.” Tätä ajatusta haluan myös omalla poliittisella toiminnallani edistää ja vaalia.

Kaikki edellä mainitsemani tekijät, jotka ovat tehneet Suomesta maailman parhaan maan elää ja tavoitella unelmiaan, ovat edelleen olemassa, mutta niiden ylle on viime aikoina alkanut kasaantua uhkakuvia.

Yhtenäisyytemme on alkanut rakoilla. Olemme alkaneet pelätä erilaisuutta ja nähdä vihollisuutta toisissamme. Samalla olemme siirtäneet sivistyneisyyden syrjään vain voidaksemme painaa toisiamme alas unohtaen, että sillä tavalla emme itsekään nouse ylemmäs. Olemme myös kadottaneet yhteytemme ympäristöömme. Osa näkee luontomme pelkkänä hyödynnettävänä resurssina, osa pyrkii suojelemaan sen hengiltä.

Tällaiset kehityssuunnat tulee katkaista ennen kuin on liian myöhäistä. Ja siksi olen ehdolla kevään 2027 eduskuntavaaleissa; jotta meillä kaikilla olisi tulevaisuudessakin sivistynyt, turvallinen ja vapaa Suomi.